Toivon turinat on siirtynyt Facebookiin, liity jäseneksi niin pysyt mukana

Linkki: www.facebook.com/Kuulokoiratoivojatoverit

Toivo siirtyi pari kuukautta sitten syömään Golden Eaglen Holistic Health ankka-perunaruokaa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen ruokaan ja varmasti Toivokin on koska ruoka uppoaa hyvin ja koira on lihonnut hitusen yli 15 kiloon. Oma epäilys perunan sopimisesta sille tuli ainakin näin kumottua.

 Lapsivieraskin saatiin pienen paussin jälkeen kylään, pojathan tykkää lapsista ihan mielettömästi. Toivo sai hiiirmuisen hepulin kun vieraat tuli. Se loikki sohvalta sängylle,sängyltä sohvalle, keittiöstä olkkariin ja olkkarista keittiöön.

Rauhoittui se sitten alkutervehdysten jälkeen ja sen jälkeen Chico kerjäsi kaiken huomion.

Ja RIP palkkapallo. Tohvelin paras palkkio menetti viimeisenkin kuosinsa kun pojalle tuli joku ihme mielentilahäiriö ja repi siitä pari palaa pois joten riekale joutui roskiin. Muistaakseni reilut 6? vuotta se kestikin, aika huima elinikä. Pallolle. Nyt pitää metsästää jostain samanlainen tai samantyyppinen pallo palkkauksiin.

Näiden kahden kuvan välillä on aika tarkalleen 5 vuotta, ensimmäinen toukokuussa 2011 ja toinen nyt tässäkuussa. Lapset on siis kasvaneet ja huomion kiinnitti tyttären vaatetukset, on melkolailla samantyyppiset ennen ja nyt. 

Jälkeenpäin tätä kuvaa katsoessani huomasin miten takakenossa Toivo seisoo, ihme ettei kupsahtanut nurin. Tasapaino siis jokseenkin hyvä.

Talviturkkikin on heitetty. Itseasiassa Toivo ui jo huhtikuussa kun nippanappa ranta oli sulanut.
Ja se keksi uuden hauskan vesileikin.. Mökillä on muutama sen lelu ja poika päätti uitella niitä..
Se nappasi lelun, juoksi rantaan kivetykselle ja tiputti lelun järveen. Kurkki sitten puuntakaa huomattiinko me. Huomattiin. Käytiin noukkimassa lelu järvestä.
Koira juoksenteli lelu suussa ja kohta taas rantaan, tiputti lelun ja kurkki puun takaa..

Muutaman kerran se lelu kaivettiin esiin vaan sitten tuumattiin että olkoon siinä. Toivo haki toisen lelu, juoksi rantaan ja tiputti sen järveen, kurkki puun takaa..Nyt ei nostettukkaan lelua pois ja tällä kohtaa järven syvyys on n.metrin joten haavilla noukkienkaan ne ei välttis nouse järvestä. Aikansa poika tuumi asioita. Haki sitten kävyn, juoksi rantaan ja tiputti sen järveen, kurkki puun takaa huomattiinko... Mahoton höpseli.

Viime viikonloppunakin se teki leluilla samaa. Itseasiassa silläkertaa oli vesileluna frisbee mukana joka kelluu mutta ha ha, se on keltainen ja jostain syystä Toivo ei havainnut sitä vaikka vierestä ui monta kertaa. Pitää ostaa kaupasta jotain kelluvia leluja mökille.
Muuten alkaa mennä käpyleikiksi..

Ja viimeinkin sain ihan kivan yhteiskuvan pojista.

Tilasin Toivolle uudet työvaljaat. Julius-K9 ja tulipas oikein nappiostos. Erittäin istuvat ja hyvin säädeltävissä olevat ja mikä parasta Toivon vetäminen näissä on mennyt ihan minimiin. Toisinaan saattaa vetää hennosti mutta lopettaa kun hihnalla hennosti vastavedän. Lienee noissa entisissä valjaissa syynä vetämiseen ollut huono istuvuus ja kyllähän ne omiinkin silmiin näytti hiukan epämukavilta. Tekstin tilalle tulee vielä tarrat KUULOKOIRA molemmin puolin ja toisen kuulokoira-merkin ompelin jo paikalleen, toisen ompelen vasta kun tekstitarrat on tulleet.
Ja vaikka mitenkä iskostin päähäni että nuo merkit pitää ommella niin että kuono osoittaa taaksepäin niin enkö jo mennyt ompelemaan sen väärinpäin eli kuono osoittaakin eteenpäin.

No onnekseni en ole ainoa heh heh.

Ensikuussa Toivo menee rokotuksille. Mietiskelin osallistumista ralli-mölleihin nakkiluokkaan ja rokotuskirjaa vilkaistessani huomasin että sen rokotukset oli mennyt vanhaksi. Harmi, nyt en voikaan osallistua tälle aiotulle möllille mutta onneksi niitä on luvassa muutama muu lähiajoille. Ajattelin jos nyt ei kesän aikana niin viimeistään syksyllä yrittäisi kisaamaan rallia AVO-luokkaan. Treenatessa tietysti menee kesä (ja paljon pitääkin treenata) mutta en mene vielä kauheasti asioiden edelle sillä selkäni taas prakaa ja mahdollisesti leikkausta on taas edessä jossain vaiheessa.

Kesä ollaan, nautitaan, treenataan hiukan, ehkä muutama reissu tehdään. Uidaan, tehdään kuulokoiria tutuksi täällä Kuopiossakin. Niin ja syödään mansikoita. 

Monta viikkoa sitten oltiin Kuopion Matkuksessa tapaamassa Toivon kasvattajaa ja hänen tyttäriään. Ehittiin käydä namiostoksilla Musti&Mirrissä ennen tapaamista. Ja voi sitä Toivon riemua kun näki Irmelin ja tytöt ! Ei se ollut turkissaan pysyä kun pääsi pusuttelemaan ja haistelemaan heitä.
Ilo taisi olla molemminpuolinen.
Mentiin kahvilaan kahvittelemaan ja pyysin Toivoa asettumaan. Kyllä se hetken malttoikin maata ja olla hissukseen ja sitten oli pakko mennä pöydän alla tyttöjen rapsuteltavaksi. Erotessa tuli haikea olo mutta jospa me kesällä mennään heille kylään ihan ajan kanssa. Pääsee Toivo tapaamaan Sari-äitinsä ja Musti-enonsa.

Tapaamisen jälkeen kiertelimme Ikeassa ja soitatin samalla kännykkää ja hyvin Toivo malttoi ihmisvilinässä ilmaista soitot. Ja muutenkin kulki maltillisesti.
Matkuksen jälkeen ajettiin K-citymarkettiin ostoksille ja sielläkin poika meni hyvin ja ilmaisi kännykän. Mikä ihaninta koko reissussa niin yksikään ihminen (asiakas tai myyjä) ei tullut sanomaan mitään negatiivistä enkä huomannut yhtään pahaa katsettakaan että koira kaupassa.
Muutaman asiakkaan huomasin hymyilevän.
Jospa se kuulokoira-tietous on levinnyt Kuopioonkin.

Se viikonloppu vietettiin maalla jossa pojat sai taas vimmailla ulkona vapaana. Hiukan otin taas Toivon kanssa rallytokoa ja taisi olla perjantaista vielä henkisesti väsyksissä kun ei treenaaminen oikein kiinnostanut poikaa. Kyllä se teki mitä pyysin mutta ei yhtään iloisen innokkaasti.
Sää oli kyllä kerrankin niin ihanan lämmin ja aurinkoinen joten tuli pojista otettua kuvia vähän .

Näistä kahdesta ei kyllä saa kunnon kuvaa ilman avustajaa..

Harrastamiset Toivon kanssa on ollut vähissä minun selkäkipujen takia mutta lenkin varrella otamme 2-3 rally-liikettä. Selkeästi koira tykkää tehdä ja on innoissaan joten kunhan selkä on parempana ja kentät on sulat niin aletaan kunnolla treenaamaan.
Ääni-ilmaisut on Toivolla pysynyt suht ok. Ainoa mikä arveluttaa on kännykän soiminen kotona..Chicokun on terästäytynyt siinä. Toivo ei ehdi kunnolla edes reagoida siihen kun Chico jo kertoo että soisoisoi !! Ja tietysti ulvomalla. Eikä lopeta ennenkuin kännykkään vastataan vaikka Toivokin sen silloin tulee jo kertomaan..Lenkillä tätä ei tapahdu jos Chico silloin mukana vaan Toivo kertoo sen.

Nyt kevään tullen on polkupyöriä enemmän liikenteessä joten kellon soiminen taas kuvioissa..kotona ollaan sitä harjoiteltu ja hyvin on muistissa se että kun kello soi niin Toivo istuu. Pitää siirtää harjoitus nyt kaduille ja käyttää takaatulevia pyöriä hyväksi. Kun huomaan pyörän tulevan,soitan kelloa ja  odotan Toivon heti istahtavan. Näin se kertoo pyöränkellon soimisesta. Joskus kun sitä tapahtuu ihan oikeasti joten tarvittava ääni tämäkin.
Tosin viime kesältä muistan tapauksen että Toivo oli kakalla ja jokseenkin hätäillen kuikuili taaksepäin ja kakki samalla. Itse kun en kuule kellojen kilkatusta mutta näin pyörän hiljaa tulevan niin arvelin että pyöräilijä soitti kelloa.. että on tilanteita jolloin koira yksinkertaisesti ei KYKENE ilmaisemaan.

Viime kuussa tapahtui mukavia juttuja kun tulin valituksi Suomen Kuulo-ja tukikoirat ry hallitukseen. Oli mielenkiintoista olla ensimmäisessä kokouksessa mukana, tosin nyt Skypen välityksellä mutta uutta asiaa tuli ja monenlaista uutta asiaa tulossa. Jospa tätäkin kautta pääsee vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan ja samalla kenties levittämään tietoutta tänne itä-suomeenkin. Tavoitteena on päästä paikanpäälle Helsinkiin kokoustamaan lähikuukausina ja tottakai Toivo lähtee silloin mukaan.

Toivo on terveenä ollut, ainoa mikä jo riepoo on nämä punkit. Nyppäsin siitä jo yhden irti muutama päivä sitten ja koska punkit on täällä riesana olleet ja Toivo punkkitaudin kerran sairastaneena en halua sellaista toiste kokea niin huomenna apteekkiin punkkilitkun ostoon. Ja karvanlähtö on taas niin ahh ihana - miten sitä noin paljon lähteekään melkein pohjavillattomasta koirasta! Nyt  on päivittäistä kampaamista tiedossa vielä viikon-kahden ajan, pahimmat tupot sain jo pesun myötä irrotettua..

Muutama päivä sitten otettiin "edustuskuvaa" minusta ja Toivosta

ja tottakai se pakollinen pusukuvakin 

 

Toivo oli muutaman kuukauden ihan treenaamattomana kun oma fyysinen ja psyykkinen vointi ei ollut paras mahdollinen. Otettiin kaikki ihan lunkisti,tehtiin vain lenkkejä ja vaikka huomasin että toisinaan Toivolla oli virtaa ja halua touhuta kaikkea niin se "tyytyi" tilanteeseen.
Sai se onneksi tarpeeksi työtä kun joutui kuitenkin ääni-ilmaisuja tekemään ja jokapäivä. Että ei se ihan tyystin tekemättömänä ollut.

Toivo tutustuu siskon vilja(?)käärmeeseen - ihan liki sitä ei voinut päästää Smakea koska silloin olisi saattanut käärmeenpoikanen olla paremmissa suissa...

Talvi ja lumet tuli sittenkin

Pojat leikkii leluillaan 

Toivo kuuntelee..

Jokseenkin hauska kuva kun Chico näyttää ihan mini-chihulta 

Makaako? ei vaan juoksee täysiä kohti minua ja samantein kaataa kinokseen..

Luoksetulotreeniä. Tulihan se Toivo ja lujaa..

Toivo on saanut toimia myös vaihteeksi "avustajakoirana" - selkäni taas kipeytyi kovasti joten poika on päässyt vetämään minulta sukkia ja housuja pois, nostelee tavaroita lattialta, on se tuonut jopa muutaman kerran kännykänkin toiselta pöydältä kun se on soinut ja kaikkea sellaista pientä. Aika monipuolinen koira se kyllä on.

Tällähetkellä yritän keskittyä sen kanssa treenailemaan rally-tokoa hiukan enemmän, toistaiseksi treenailemme vain kotona ( sisällä ja ulkona) mutta jahka itse tästä alkaa (jos alkaa) olla enemmän kivuttomassa kunnossa niin sitten porukkatreeneihin. Toiveissa olisi korkata se AVO-luokka rallissa tämän kevään aikana..

Jonkun verran Toivo on ollut mukana kun olen asioilla käynyt. Hienosti se näillä reissuilla on käyttäytynyt - muutamia kertoja on tosin täytynyt toppuutella sitä ja käskeä "taakse" kun on meinannut singota minulle puhuvan ihmisen syliin... sen hyppiminen ihmistä vasten on jonkun verran lisääntynyt mutta siitä saan vaan syyttää itseäni kun en ole ollut tarpeeksi johdonmukainen ja käskenyt jotakuta olemaan huomioimatta Toivoa kun se on ollut liian innokas.

Muutamassa virastopaikassa asioidessani on vartijat tulleet puhuttelemaan mutta huomattuaan Toivon valjaiden merkit, ovat vain sitten kyselleet Toivon työstä ja rapsutelleet ja silloinhan Toivo on ollut niiiiiin onnessaan. Kaupoissa, apteekissa jne se on aina herrasmies :) .

Olen muutaman viikon miettinyt jatkaisiko Toivon blogia kuitenkin koska sen kanssa sattuu ja tapahtuu ja harmittaa jäljestäpäin jos ei muista kaikkea mitä tämän rakkaan karvakorvan kanssa on elämän varrella ollut.

Blogi on oiva paikka minne voin palata muistelemaan Toivon touhuja ja turinoita. 

  

Syyskuun lopulla pakkasimme autoon koirat ja kamat ja suunta Lappia kohti. Määränpäänä Ivalo ja 10h matka autolla koetteli hiukan omaa kuntoa että myös koirien, toki me pysähdyttiin matkalla monta kertaa jaloittelemaan ja pissattamaan koiria.
Ei ole ennen ollutkaan näin pitkää automatkaa pojilla ja koko 5päivän reissun aikana kun Toivolle ja Chicolle tulikin sitä autossa oloa aika tavalla ( Lapissa ne välimatkat paikasta toiseen ei ihan lyhyitä ole..) niin reissun aikana niillekin tuli autosta melkeinpä kuin toinen koti. Mikä on sinänsä tosi hyvä koska kisamatkoja tulee olemaan ja näin niistäkin tuli tottuneita matkaajia, osaavat jo rentoutua ja nukkua autossa.

Paikan päällä oli tosi mahtavaa, vuokramökkimme oli todella korvessa ja pojat sai siellä vapaana juoksennella. Aamun illoin tosin oli ikkunasta katsottava ulos ennen poikien pihalle pääsyjä sillä porolaumat tuli tutuksi, suurin lauma minkä bongasin pihalta sisälsi 14 poroa.

Toivo ei ole ennen nähnyt poroja ja nytkin näki vain auton puoliksi avoimesta ikkunasta - tosin nekin ihan muutaman metrin päästä ja kun ensimmäisen kerran näin kävi niin sen nenä alkoi liikkua vasemmalta oikealle mahotonta kyytiä ja silmät suureni melkeinpä lautasen kokoiseksi. Hauska näky.

Palkkapallo tietysti seurasi matkassa mukana

Mökin rannassa (ja tietysti siellä piti käydä lutraamassa)

Kankhahalla

Inarissa Karhutuvan pihalla

Matkalla Nuorgamiin, pojat jänkhällä joikhaa

Saariselän Huipulla ja kova tuuli

Toivo ja tunturit takana

Kotimatkalla pysähdyttiin Joulupukin luona, Toivon oli tyytyminen pihalla käyntiin..

Harmitti aika paljon kun suurin osa kuvista ei onnistunut mutta joitain muistokuvia jäi.

Ralli-treeniä olen ottanut poikien kanssa lähinnä lyhyissä pätkissä ja eniten kotipihalla ja lenkin varrella. Enkä nyt kuolemaksenikaan muista mitä ja missä ja milloin on reenattu - harmi. Parit porukkatreenit muistelen meidän käyneen Toivon kanssa mutta niistäkään ei kummemmin muistikuvia enää ole. Viime kerralla valmennusringissä taisi olla AVOn liikkeitä jotka meni ihan pipariksi, lähinnä minun mokailujen ja muistamattomuuden takia...

Frisbeetäkin ollaan Toivon kanssa sillointällöin harrasteltu, se jos mikä on touhu joka saa Toivon aina syttymään ihan täysillä. Harmi kun sitä ei voi pitää rallitreenissä palkkana, se on ihan liian kipinöivän kivaa sille..tosin voisin ehkä käyttää sitä treenin päätteeksi loppupalkkana? jos vaan salaa sujautettua friban reppuun kotona. Kumma vaan että niinkin aiemmin yrittänyt niin kyllä tuo koira vaan haistaa tai vaistoaa että kiekko on repussa...

Toissaviikon perjantaina taas pakattiin koirat ja kamat ja suunta Tampereelle.
Lauantaina oli Toivon kuulokoirien taidontarkastustesti. Kuulokoirille on 2 vuoden välein taidontarkastus,ns.ympäristötesti jossa testataan koirien käyttäytymistä ja tottelevaisuutta kaupunkioloissa.
Olimme jo hyvissä ajoin juna-asemalla odottelemassa testaajia, Toivo väliin makaili penkin alla emännän hermoillessa ja jännittäessä.

"miks sua äippä jännittää?"

Sitten eräs nainen tuli kysymään olenko Tuija ja kätellessämme toinen nainen tuli siihen äkisti, hipaisi Toivoa pyllypuolesta ja samantien Toivo oli dädääämmm ihanaihanaihana ihminen...eli alkoi loikkia naisen syliin hirmu innoissaan ja minä yritin saada Toivoa käskyn alle ja käskylle asetu jne. Voi KÄÄK. Se nainen olikin toinen testaajista (jonka tajusin melkein heti) ja tämä testiosa kuului koko testiin ( vieraan ihmisen kohtaaminen )... vähän jo harmitti ja hävettikin mutta homma jatkui.

Lähdettiin asemalta pihalle jossa testaaja kertoi testin kulusta. Eli käskyn alla mm.seuraa ei Toivo saanut olla ja hiukan jäi epämääräiseksi minulle saanko kuitenkin käskyjä sanoa, mm. sivu,täällä, seis jne. Käytin niitä kuitenkin koko testin ajan - tosin vähemmän kuin normaalisti ja siitä syystä Toivokin veti enemmän testin aikana mitä kotioloissa.
Testin aikana ei saanut koiraa palkata muuta kuin äänellä, poislukien luoksetulo jossa sai herkulla tms palkata.

Käveltiin ihmisjoukon seassa ja kenestäkään Toivo ei ollut moksiskaan vaikka väliin meni vapaammallakin hihnalla. Muutama koirakkokin ohitettiin matkan varrella, hyvin meni. Bussipysäkille ja siitä lyhyelle bussiajelulle, ei onkelmia sillä se on hyvin tottunut matkustaja.

Bussista pois, nurmialueelle ja koira pitkään liinaan. Tarkoituksena testata luoksetulo. Päästin Toivon haistelemaan liinan pituudelta, testaaja asetti kätensä olkapäälleni jolloin hihkaisin "täällä" ja Toivo kiepsahti salamana ympäri kesken nurmen haistelun ja tuli vauhdilla luokse. Tämän olenkin opettanut sille niin varmaksi että uskoisin sen tulevan luokse mistä tahansa tilanteesta. Joka lenkilläkin treenaan tätä koska luoksetulo on yksi sellaisista asioista joka voi vaikkapa pelastaa koiran hengen ja muutenkin arkielämäänkin kuuluva yksi tärkeimmistä käskyistä mikä joka koiralle pitäisi opettaa mahdollisimman varmaksi.

Matka jatkui asemalle päin, väliin pysähdyttiin liikennevaloissa, hyvin poika stoppasi ja malttoi odottaa paikallaan ja ihmisvilinässä kulki hyvin. Veti välillä kyllä mutta...

Asemalla mentiin kahvilaan kahville. Tässä testattiin kahvilassaoloa. Alkuun se tahtoi haistella pöydän alta lattiaa ja testaajia ja heidän takin taskujaan mutta malttoi sitten asettua niin että sain kahvit juotua. Ja sitten se ihan jännittävin kohta..Toivo jäi testaajien kanssa pöytään odottamaan ja minä menin nurkan taakse poisnäkyvistä 3 minuutiksi.
Voi jestas että minä hermoilin koko tuon ajan pomppiiko se siellä testaajien syliin, kaivaa laukut ja taskut ja kaikki.
Toivo osaa kyllä olla yksin kiinnitettynä paikassa kuin paikassa ( mutta aina niin että minä näen sen vaikka se ei näkisi minua, koskaan en jätä sitä minnekään yleisellä paikalla niin että se jäisi aivan yksin ) mutta vieraiden ihmisten luokse jätettynä hieman hermostutti.

Kohta toinen testaajista haki minut ja heti näin että Toivo seisoi ja odotti minua - huh,siinä vaiheessa uskalsin jo hengittää. Ja pöytään päästyäni kysyin miten se oli ja testaaja vastasi että hyvin se odotteli minua ja katseli perään vaan. Huh...

Istahdettiin hetkeksi ja sitten testaaja sanoi että kyllä te läpäisitte ja apua millainen ilonkiljahdus minulta pääsi. Toivokin ihan hätkähti pöydän alla ja alkoi kinuta syliin innoissaan. Kaksi asiaa mihin pitää minun huomiota kiinnittää - Toivon vetäminen ( no se on normielossa ihan toisenlaista kuin testissä ) ja vieraan ihmisen kohtaaminen. Tuo on kyllä aina ollut meille riesa. Ihmiset ei tiedä kuulokoirista vieläkään tarpeeksi ja söpön koiran näkeminen saa aika usein ihmiset tulemaan silittämään Toivoa ilman lupaa kysymistä..


Vaikka viime vuotena asia onkin paljon korjaantunut niin silti vielä melkeinpä viikottain jostain joku tulee äkkiyllättäen Toivoa silittämään ennenkuin itse ehdin asiaan reagoida. Ja mitä tekee Tohveli...on tietysti aina yhtä riemuissaan eli häslää innolla ja pomppii syliin. Mitä se ei saisi tehdä. Sitten kun yritän silittelijöille selittää miksi pitää lupaa kysyä ja miksi se pomppinen haittaa niin enin osin vastaus on " ei se hyppiminen minua haittaa". Ei varmaan mutta minua haittaa ja Toivon työskentelyä. Vielä on iso urakka edessä saada ihmisiä ymmärtämään että  kohtaa kuulokoira niinkuin kohtaisit opas- tai avustajakoiran..

Tähän asiaan minun täytyykin ottaa tiukka asenne ja olla myös vähemmän-kiltimpi vaikka kilttinä ihmisenä en tohtisi sanoa tiukasti vieraalle ihmiselle mutta nyt se on vaan pakko.

Testi siis läpäisty ja 2 vuoden päästä uusi testi. 

Hymyilevä koira ja läpäisty testi

Iltapäivällä ajeltiin tapaamaan Chicon kasvattajaa - harmi kun sen isä ei ollutkaan kotona mutta pihalla annettiin Chicon ja yhden koirista,Oonan nuuskutella. Tälle koiralle Chico sanoi vain räyh? ja sitten se varmaan muisti että hei hetkinen,tuttu likka ja nuuskuttelut alkoi.

Toivohan oli ihan täpinöissään kaikesta mutta selvästi myös jo väsähtänyt kun alkoi käydä ylikierroksilla ja liian innoissaan monesta pikkukoirasta

Toivo pusii Oonaa

Sunnuntai-aamuna puoli 6 koirat taas autoon ja kotimatkalle. Pysähdys Pieksämäelle jossa meillä Toivon kanssa oli kolmannet rally-toko kisat edessä... toiveikkaana odotin että tulisi edes nippanappa 70p ja hyväksytty tulos mutta Toivopa yllättikin. Minun pitää vaan enemmän luottaa tähän koiraan vaikka paljon siihen luotankin.
Kisoissa oli monta muutakin MIDOGilaista ( suurin osa meidän valmennusrinkiläisiä) ja toiveet korkealle että tuloksia tulisi. Ja niin niitä tulikin - hyvää työtä on meidän treenari tehnyt.
Kisapaikalla nostatin Toivon virettä pihalla pallon kanssa, liikkeet sujui hyvin, jopa eteentulo-liike joka meillä on taas viime aikoina ollut pienen pieni murheenkryyni ( vinot eteentulot tai sitten ei ole tullut ollenkaan eteen) . Välillä laitoin Toivon autoon lepäämään ja kun meidän vuoro alkoi lähestyä, autosta ulos, viime hetken nostatus ja jonoon.

Valmistumisalueella vielä muutaman kerran perusasentoa,eteentuloa ja sitten radalle.
Että minua jännitti heh heh..Videolta näkee miten alussa Toivo herpaantui haistelemaan vieraassa hallissa ja minun jännitys teki stopin yhdessä vaiheessa ( pysähdyin kesken liikkeen..) mutta sitten Toivo "heräsi" ja skarppaantui ja rata meni muuten hyvin mutta jätkä pomppi niin innoissaan että siitä lähti pisteitä.

P-mäen rally-kisat

Tulokset tuli aika pian taululle ja siinä pääsi taas ilonkiljahdusta. ALO 92p ja RTK1 eli koulari tuli. Hyvä Toivo !! Takana kolmet ALO-kisat ja kolmet HYV. eli on mennyt syksy paljon paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan kun ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduin. Mahtavaa !!

Mitali ja velmu ilme

Nyt siis AVOn liikkeitä treenaamaan ja kisatähtäin alkuvuoteen 2016.

Kotiinpäästyä olikin väsyneitä koiria joilla unta riitti pitkälle iltaan ja yöhön..reissussa rähjääntyy mutta matkailu avartaa.

Viime lauantaina, 24.päivä Toivo täytti 6 vuotta.
Muistelin menneitä vuosia ja tapahtumia ja mietin miten rakas ja tärkeä tämä koira minulle onkaan. Miten lähellä olen Toivon ollut menettää ja miten paljon kurjia asioita ja kipujakin se on joutunut kestämään. Mutta myös niitä iloisia ja onnellisia hetkiä ja asioita mitä ollaan yhdessä koettu. Miten paljon Toivo on auttanut minua kuulemishommissa, herättänyt minua epilepsiakohtauksen tullen,ilmaissut koska niitä tulee. Auttanut ihan vain olemalla läsnä, tulemalla kainaloon kun on itkettänyt suruissa. Iloisissa asioissa riemuinnut minun kanssa tyypilliseen tapaansa iloloikkimalla ja pusuttelemalla.

Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä ainakin toiset 6 vuotta. Toivottavasti enemmänkin.

Tästä pienestä tiitiäisestä..

(8vkoa )

on tullut aikuinen

Keskiviikkona Toivon kanssa lenkillä kadulla muutama liike seuraamisten kera. Hyvä häiriöpaikka treenata kun meni paljon autoja,ihmisiä,pyöräilijöitä ja pari koiraakin ohi.

Koirien ohimennessä keskittyminen hieman herppaantui mutta kontakti palautui muistuttamisesta. Liikkeinä otin
 * Askel  - ALO ja AVO
 * eteentulo ja vas.ja oik.sivulle,ilman istumista ja istumisten kera
 * istu ja 123 eteen (omien askelmittojen hahmotus)

Askel ALO meni hyvin,rintamasuunta säilyi ja omatkin askeleet alkaa nyt hahmottua päässä,tätä otimme 3 x
Askel AVO tavuvihjeestä Toivon suunta säilyi eka tavuun asti hyvänä, sitten tuli vinossa mukana lopun. Tehtiin 2 x ja sama homma, palasin lyhyempään sivulle askel ja nyt meni hyvin.Toistin muutaman kerran.  Etenin ilmeisesti liian nopeasti joten vieläkin edetään lyhyinä pätkinä tässä.

Eteentulot
Suorat eteentulot oikealta puolelta ja nätit paluut mol.kautta sivuille.Oikean puolen perusasento ok,ei tosin niin napakka kuin perus vasenpuoli. Vasemmalta puolelta edelleen pienesti vinot eteen istumiset, nyt kuitenkin malttoi olla paikallaan edessä kunnes käsky sivulle. Sivuille tulot hyvät. Toistin eteentuloja varmaan liki 10x,namipalkka kaikista ja 2 viimeisestä pallo.
Pitää muistaa opelta kysyä lisää vinkkiä tuohon vinohkoon eteentuloon..

Istu ja 123 askeleet eteenpäin
Toivolla nämä sujuu mutta omien askelien mitta pitää vielä saada sujuvammaksi. Ilman koiraa olen välillä treenannut mittoja, useimmiten mallaa ok, välillä meinaa joku askel olla lyhyempi.
Nyt askeleet meni omasta mielestä ihan ok, Toivo tuli samaan tahtiin. Istui suorassa heti liikkeen pysähdyttyä, ilman käskyjä jee.
Näissä askel-jutuissa pitää pyytää kaveria videokuvaamaan muutaman x niin osaa kunnolla hahmottaa omat askeleet.
Hankaluutensa tuo kun oma tasapaino välillä huojuu niin tulee herkästi otettua liian erimittaista askelta.

Lyhyet seuraamis-pätkät Toivon kanssa hyviä, sen kontakti ja asento ja innokkuus on hyvät. Luonnollisesti pallo-palkkaus jolla saa liikkeisiin säpinää.

Chicon kanssa eilen sisällä
 * perusasento ( käsky sama kuin Toivolla eli perus)
 * seuraa
 * istu, kierrä koira

Chicolle sopivan perusasento paikka on minusta n. 20-25cm, siinä se tuntuu olevan vielä sivulla eikä liian kaukana. Eikä vaaraa että tallon tassuille..sitäkin on sattunut.
Chicon asento hiukan vino, korjaamisen varaa on. Opettelen juuri palkkaamaan ja ohjaamaan sitä vas.kädellä, hihna oikeassa kädessä. Omia mokia tulee vielä paljon kun Toivoa tottunut juuri päinvastoin ohjaamaan ja palkkaamaan mutta eiköhän tuokin ala suttaantumaan.

Perusasentoa otettiin 6 x, nami-palkka ja lyhyet seuraamiset perään. 

Seuraaminen melko ok, vinossa menee vähän mutta tämäkin johtuu omasta ohjaamisesta ( se vasen käsi) - hankala hahmottaa. Plussaa se että nyt onnistuu seuruuttaminen useimmiten (ja monet liikkeet) jo niin ettei minun tarvitse ohjata selkä kumarassa vaan voin kulkea selkä suorassa. Intoa Chicolta ei puutu eikä yrittämisenhalua, se jaksaa ja jaksaa yrittää, jopa kehusta palkkaantuu. Näin alussa on kyllä vielä vahvasti nami-palkat mukana.

Istu ja kierrä koira..Istuminen on hyvä, heti menee pylly maahan mutta Chico tarjoaa herkästi samaan syssyyn myös maahan menoa.. Tähän liittyy myös paikallaolo (kierrä koira) eli paikallaoloa pitää harjoitella paaaaaljon. Ja helposta aloittaen eli treenattava hurjan paljon sitä että istu- ja siinä (paikka käskynä) ja itse liikun erisuuntiin pienesti samalla palkaten ja sama homma maahan-siinä. Kokonaan koiran kiertäminen ei vielä onnistu eli tätä on työstettävä paljon ja edettävä pikkuaskelin.

Chicon eniten treenattavia asioita
 * paikallaolot
 * vasen täyskäännös (meinaa tässäkin tehdä ylim.kiepin)
 * eteentulot mol.puolin ilman ylimääräistä kieppiä ( bravoo, tämä onnistuu ehkä joka 3.kerta)
 * liikkeestä maahan
 * suorat asennot

Chicon kotiläksy nro 1

Miten sille tehdään hyvä työmotivaatio? Miten se tuodaan kokeeseen, suoraan autosta vai lämmitettynä? Millaisia rutiineita treeni-ja kisatilanteisiin voi luoda?

Chicon työmotivaatio on pennusta asti ollut..sanoisinko hyvin motivoivaa. Chicohan oppii paljon matkimalla ja aikapaljon se on pennusta asti matkinut Toivon työskentelyä. Koskien siis lähinnä tottista ja kuulokoiran töitä. Se myös ilmaisee äänet Toivon ohella kotona ollessamme...
Siinä on jo paljon pohjaa tullut Chicon työ-halulle. Se tekee ja haluaa tehdä hommia, oma mokani vaan ollut että vuosien varrella olen sen kanssa liian vähän touhunnut eli se on mennyt vähän nk.sivussa. Toki sen kanssa on touhuttua kaikenlaista mutta sellaista suht tavoitteellista ei olla tehty.

Chicoa ei tarvitse edes oikein innostaa mitenkään työntekoon, se on aina valmis. Ja usein jopa innokkaampi kuin Toivo. Onhan ne toki yksilöitäkin mutta chihuahuaksi Chicon into on ihailtavaa.
Nami-palkalla se motivoituu hienosti, kehusta saadaan lisää pontta suorituksiin, leluista se ei treeneissä innostu (toki pupu on aina mukana häkissä ) ollenkaan eli nameilla mennään. Ja sille kelpaa nami kuin nami kunhan saa jotain syötävää. Ahne mikä ahne..

Koe-vastaukseen en vielä pysty vastaamaan mutta samaan malliin se varmaan menee kuin treeneissäkin ollessa eli ne rutiinit. Treeneihin lähtöhän kotona saa aikaan innokasta steppausta ja kun koira kytketty hihnaan niin se nostaa aina,siis ihan aina hihnansa minulle ( tätä alkoi tehdä jo pentuna, matki Toivoa) ja sitten menoksi. Nykyään on kangashäkki mukana jossa Chico on jo hyvin tottunut olemaan. Myös treenipaikalla malttaa siellä jo jonkun aikaa makoilla (ja vahtia) hiljaa. Kunhan on pupulelu mukana..

Ehkäpä huomaan jo sen tavan että kun häkki laitetaan kasaan kotona niin siitä Chico tietää että kohta mennään reeniin, se alkaa jo silloin hyöriä ympärillä.
Treenipaikalla häkki pystyyn, Chicolle hetki kävelyä ja jos paikalla on enemmän vieraita koiria niin alku otetaan rauhoittumisella ( Chico sylissä tai hetki häkissä). Vasta sen jälkeen Chico hihnaan ja muutama liike herkuilla ja vähän innostaen. Näin tulenee varmaan tapahtumaan kisapaikoillakin. Ensin totutusta paikkaan turvallisesti ja vasta sitten lämppäystä.

Tuskin onnistuu Chicoltakaan se että suoraan autosta kehään - voisi olla liikaa intoa jolloin varmasti menee pipariksi. Senkin pitää saada tutustua ensin alueeseen ja uusiin hajuihin, oltava hetki rentoutumassa ja vasta sitten hommiin.

Chicolle tarvitsee treeniä enemmän eripaikoissa ja eri säällä.
Tavoitteena tälle syksyä on saada ALO-liikkeet sujumaan, toiveissa loppuvuodelle myös mölli-kisat. Oikeita kisoja en vielä tällevuotta sille haaveile ellei sitten edistyminen ala sujua paremmin. Oman aikansa ja työnsä vie myös Chicon koirapelko joka kyllä on useimmiten jo hallittavissa mutta työstämistä siinäkin kisoja ajatellen. Mutta hyvällä alulla ollaan ja positiivisin mielin.

Toivo on nyt mahavaivansa takia sairaslomalla ja sen takia 5.9 kisatkin piti perua ja treenitkin on nyt tauolla. Tosin aktiivisen koiran kyseessä ollen ihan täysin tekemättömänä se ei voi olla kun tekemisen into on jo kova. Mutta treeneihin emme vielä mene tällä viikkoa mutta kotona ja lenkin varrella otamme jotain pientä tekemistä.

Viime viikon maanantaina otimme AVO luokan askel sivulle-liikettä jota kokeilimme jo toissaviikon torstain tunnilla melko onnistuneesti. Siis niin että liikuin 10cm oikealle ja sain Toivon tulemaan sivuttain rintamasuuntaisesti mukana sivulla.
Toivollehan pitää kaikki liikkeet opettaa todella pieninä paloina ja naksutinta käytän. Liikkeestä riippuen palkkana on namia tai pallo. Tässä tapauksessa kun malttia pitää olla enempi niin käytän namia.

Nyt saimme liikuttua jo reippaan askeleen sivulle niin että Toivo tuli mukana hyvin. Alusta asti otin mukaan käskyn "askel" ja niin että tavutin vihjeen "as"--lähden sivulle ja "kel" Toivo tulee mukana. Tuli hyvä olo kun saatiin tämä kuntoon. Tietysti pitää säännöllisesti harjoitella ettei se ala omia kuvioitaan taas tehdä.

Kuten eteentuloissa kiertojen kanssa. Niissä meillä on edelleen kova työstäminen. Toivo ennakoi.
Edelleen siis liikaa lukee minun vartaloliikkeitä eikä kuuntele käskyjä.
Eteentulot sujuu jo melkohyvin mutta meinaa vielä lähteä kiertämään takakautta sivulle. Tähän saatiin opeltamme neuvoksi harjoitella enemmän eteentulosta suoraan vasemmalle ja treenataankin liikettä nyt niin että 1 x kymmenestä takaa sivulle ja 9 x kymmenestä suoraan vasemmalle. Vaihdellen niin ettei Toivo kykene arvaamaankaan koska sen pitää tulla takaa ja koska suoraan sivulle.

Välillä palkkaan sitä pelkästä eteentulosta ja välillä sivulletulosta kun ne menee hyvin. Välillä palkkaan pelkällä kehulla mutta sellaisissa liikkeissä jotka vaatii vielä hiomista, käytän palloa ihan suosiolla.

Tästä pääsemmekin kotiläksyihin nro 1.
Saamme valmennusryhmässämme treenin lisäksi myös ajatustöitä ja pohdittavaa jotka onkin tosi kimurantteja välillä, minulle ainakin. Joutuu aivot tosissaan työskentelemään.
Tästä läksystä on jo aikaa ja 2 muuta läksyä on jo jonossa mutta aloitetaan tästä.

Miten omalle koiralle tehdään hyvä työmotivaatio. Miten koira tuodaan kokeeseen, suoraan autosta vai lämmittelyn kautta? Millaisia rutiineita kisatilanteisiin ja treeneihin voi omalle koiralle luoda?

Toivo
Toivon työmotivaatio on todella hyvä,ollut pennusta asti. Se haluaa oppia kokoajan jotain uutta ja aina onnistuessamme siitä oikein näkee että lisää lisää lisää. Se myös itse tarjoaa paljon kaikenlaista tekemistä joista osaa käytän hyödyksi jos arvelen että suunta on oikea ja tarjonta päättyy oikeaan liikkeeseen.
Joissakin liikkeissä toistojen määrä on vähempi ja toisissa enempi mutta kaikista liikkeistä päästään aina eteenpäin, mikään liike ei ole ollut ylitsepääsemätön. Ainakaan tähän asti.

Toivo palkkaantuu herkästi - sille sopii niin lelu,herkku,kehu kuin myös joku muunlainen palkka esim.uimaan pääsy, tuttavan tapaaminen, leikkiminen jne.

Kokeeseen Toivo on tuotava pienen levon kautta. Edellispäivä totaalinen lepo ja kisapaikalle hyvissä ajoin. Siellä ensin liikutusta joko pienen lenkin tai muutaman liikkeen teon kanssa, sitten levolle ja hiukan ennen radalle menoa lämppäysliikkeitä pallolla palkaten. Pallo on ihan paras palkka.

Rutiineita kisoihin ja treeneihin yritän luoda niin että jo treenirepun pakatessa jolloin Toivo on jo wirtaa täysi kehotan sitä asettumaan. 
Treenipaikalle päästyä se yleensä joutuu ensin hetkeksi kiinni liinaan  johon se voi asettua lepäämään siksi aikaa kun kokoamme radan tai kuuntelemme opettajan ohjeet. Sitten koira mukaan, hetki kävelyä,pissitystä ja muutaman liikkeen ottaminen. Tässä vaiheessa Toivon työinto nousee taas, liinassa ollessa sen alkuinnostus lievenee.

Kisapaikka-rutiinit saattaa vaihdella. Riippuu siitä pitääkö koiran olla levossa liinassa, autossa tai häkissä. Häkki-systeemi ei onnistu ellen itse ole siinä lähellä, Toivo ei ole vielä niin tottunut häkkioloon että sen pystyisi jättämään yksin. Lähellä ollessani se kyllä malttaa siellä makailla ja jopa unet ottaa. Liinassa ollessa Toivo on ihan rauhallisimmillaan - se pystyy totaalisesti rentoutumaan melusta ja muista koirista ja ihmisistä huolimatta, jopa nukkumaan kyljellään rentona. Ja silloinkin kun itse olen rataan tutustumassa tai pikaisesti muualla käymässä. 
Auto.. koska kuljen treeni-ja kisamatkat kaverin kyydillä jolla itsellään yleensä mukana 1-2 koiraa niin autolepo ei oikein onnistu Toivon osalta. Mutta jospa tässä ajan ja toistojen kanssa sekin alkaa sutviintua. 

Toivo siis tarvitsee rutiineihin sopivasti lepoa ja sopivasti lämppäystä - vuorotellen. Jos sillä on liikaa intoa, se on pyydettävä asettumaan (onneksi jo aikaa sitten olen opettanut Toivon rentoutumaan käskystä :D )koska taas innon nostamiseen ei paljoa tarvita.

Tavoitteena tälle syksylle meillä on Toivon kanssa päästä AVO-luokkaan ja siellä saada edes yksi HYVÄKSYTTY. 
Ja AVOluokan liikkeiden oppiminen. Joka liike pitää hioa kuntoon ja oppimista tapahtuu kokoajan. Nyt olemme vielä ALOssa mutta opettelemme jo joitakin AVOn liikkeitä. 
ALOn liikkeitä ei tarvitse matkan varrella ehkä enää kun muistutella - näin ainakin toivon.
Kunhan olemme AVOssa niin välitavoitteet on mietittävä uusiksi. Päätavoitehhan on tietysti MES-luokka joskus mutta niin pitkälle en vielä kykene ajattelemaan.

Itseni osalta työmotivaatio pysyy yllä ihan sillä kun saan koirat oppimaan vaikka joskus tuleekin takapakkeja ja jotain oppimista joutuu tekemään ihan ajan ja rauhallisemman mielialan kanssa. Ja sitten kun tulee välillä noita extraisoja-onnistumisia (kuten nappiin mennyt kisasuoritus) niin se vasta motivoi jatkamaan. 

Chicon osalta kotiläksyihin palaan seuraavassa päivityksessä (ja kotiläksyjä tulee kokoajan lisää eikä perässä pysytä mutta eiköhän ne tule kaikki tehtyä)

Treenipäivitykset menee muutaman päivän päähän (juu ollaan reenattu mutta kirjoittaminen aina tuppaa unohtumaan..) mutta tähän väliin pikakuvapläjäys Muuramen kisoista Toivon kanssa

(c) mettanpeikon.kuvat.fi

Lähdössä vielä tosi skarppina

kohti istu-maahan liikettä seuraaminen vähän väljää..

istuu ja aikas vinossa

maassa ja tosi vinossa

joko pääsis nouseen ylös (liikkeestä maahan)

eteentulo nätisti..

mutta sitten istahdetaan vinoon

                   

vasen täyskäännös ok

pujottelu juosten sujui hyvin hymyt naamalla